Syntyhistoria
Mistä kaikki alkoi? 1970-luvun lopun kansainvälisen tilanteen kiristyminen näkyi kansalaisopistojenkin työssä: opistojen ohjelmissa lisääntyivät kansainvälisyyskasvatuksen ja rauhankasvatuksen luentosarjat, alustukset ja esitelmät. Monia opintopiirejä perustettiin pohtimaan kansalaisten mahdollisuuksia osallistua maailmanrauhan säilyttämiseen ja kehitysmaiden ongelmien ratkaisemiseen.
Opistojen rehtorit, opettajat ja opiskelijat olivat kiinnostuneita kehitysmaiden asioista, eivätkä halunneet jäädä vain passiivisiksi luentojen kuulijoiksi – haluttiin myös tehdä jotain. Rahallista avustamista jonkin suuren järjestön kautta ei koettu innostavaksi – avustusten perillemenosta ei saatu tietoa eikä antajien ja kehitysmaiden ihmisten välille syntynyt mitään kontaktia.
Kansalaisopisto kutsui Helena Kekkosen vieraakseen Äetsään lokakuussa vuonna 1983. Hän oli tehnyt matkan Tansaniaan vuonna 1979 ja tutustunut tuolloin mm. SEKEIn ja Mbezin kyliin. Tällä matkalla syntyi filmi ”Tansanian ääniä”, jolla mainittujen kylien ihmiset kertoivat itse itsestään ja elämästään. Tämän filmin välityksellä moni äetsäläinenkin sai tietoa Tansanian oloista.
Tuon Helena Kekkosen matkan sekä opistojen rehtoreiden, opettajien ja opiskelijoiden virikkeiden pohjalta alkoi vuoden 1980 alussa uusi kehitysyhteistyön muoto aikuiskasvatuksen alalla: Vapaan Sivistystyön yhteistyöjärjestön SEMBE-projekti (nimi muodostuu Sekein ja Mbezin kylien nimistä). Projektin tavoitteena oli herättää suomalaisissa kiinnostusta sekä Tansanian että laajemmaltikin kehitysmaiden oloja kohtaan.